JOULUKALENTERI - LUUKKU 3

Omistan tän luukun kaikille niille, jotka on joskus joutunu tappelemaan simssinsä kanssa. (Ts. kaikille kolmosen pelaajille nyt vähintäänkin...........................)

MIKÄ SIMSISSÄ KIEHTOO?

Mikä tästä pelistä tekee niin jännän ja mielenkiintosen? Minkä takia vuoden 2000 suosituin peli jaksaa viihdyttää vielä 17 vuotta myöhemmin? Mikä saa ihmisen pitämään koneella samasta pelistä _neljää eri versiota vielä ekstravariaatioineen?

Minkä ihmeen takia ihminen ei opi virheistään ja palaa aina takasin siihen saamarin peliin (joka on ihan varmasti jonkun itse paholaisen ideoima sieluja syövä tietokonepelin muotoon soluttautunut demoni [ja puhun nyt siusta, The Sims 3]), vaikka vuodesta toiseen tekee mieli heittää tietokone ikkunasta, hajottaa asunto ja tuikata koko talo tuleen, ku niille bugeille ei vaan tuu loppua?

Minkä takia simssiin syntyy niin äärimmäisen addiktoiva viha-rakkaussuhde?

Ja kyllä, sims aiheuttaa harmaita hiuksia ja enenaikasta vanhentumista joka kerta, ku sen kanssa joutuu tappelemaan.

No, senkun tietäs.

Ei mut ihan tosi, jotain erityistä tässä pelissä täytyy olla, et sen jaksaa vuos toisensa jälkeen avata, vaikka miten ois tehny miel ja joskus jo päätöksen siitä, et nyt lähti hanskat tiskiin eikä paluuta ole. Ja silti sen pelin avaa ennemmin tai myöhemmin. Jos se vaikka TÄNÄÄN rupeis toimimaan? Eikä se ikinä toimi :D Ehkä vähän aikaa, teeskentelee olevansa kiltti pieni peli. Sit ku se on saanu siun luottamuksen ni se on "adios" ja kuseekin vielä päälle mennessään samalla ku hihittää paholaisnauruaan.

Pakko kyllä sanoa, et en oo ikinä koskaan tietosesti päättäny luopua simsistä. MISTÄÄN simssistä. (Eikä nyt huudella mitään nelosesta siellä, vielä se miun peliluettelosta löytyy vaikka sen pelaaminen onkii aina tuskaa. Mut ku pakko mikä pakko :D See?) Oon kyllä pitäny taukoja taukojen perään, joskus jopa vuosia ja yleensä vaan pakon edessä aka sims(3, vois ottaa oppia vanhemmista sisaruksistaan 1:stä ja 2:sta, jotka on oikein kultasia yksilöitä) on ollu kakka ja todennu et hän ei muuten tän koneen kanssa tee enää yhteistyötä, sonmoro. Ja sit on ostettu kalliit osat koneeseen ihan vaan, et se voi jatkaa kiukutteluaan ihanku joku hormonihäiriöinen... jokin. Vissiin ikuinen murrosikä tällä pelillä. Ja varmuuden vuoks vielä uhmaikäkin. Ja identiteettikriisi. Ja keski-iänkriisi. Kai se sit makaa myös saattovuoteessa. Ainankii joinain päivinä tuntuu niinku se huutais olevansa liian vanha jaksaakseen enää yhtään enempää. Haista kakka, senkin manipuloiva pelinrääpäle.

Tältä tuntuu ku simssin saa toimimaan taas.

Ja tältä tuntuu, ku se sitten alkaa taas kenkkuilemaan.

Autenttinen kuvaus The Sims 3 -pelin toiminnasta.

Mikä sitten sai kiinnostumaan ykkösestä ekan kerran? Luultavasti en ois muuten kiinnostunu, ellen ois kuullu Lemmikkilisäristä ikinä. Mut koska oon todella eläinrakas ihminen, kaikki eläimiin liittyvä oli kiinnostavaa. Oli se sitten aiheeltaan mikä tahansa. Niinku tosta ekasta luukusta jo kävi ilmi, pelasin myös Dogz ja Zoo Tycoon -pelejä, jotka on kaikki eläinpainotteisia. En pysty muistamaan mitään siitä ku oon ihan ekaa kertaa simssiin koskenu, joten en muista ensifiiliksiä enkä sitä, kokeilinko sitä ekan kerran kaikkien lisäreitten kanssa vai pelkkää peruspeliä.

Mut Sims2:sen kanssa kävi ihan samalla tavalla ja se oli Lemmikkielämää-lisäri, jonka takia ylipäänsä ostin koko pelin. Mie kun ostin sen TS Keräilykokoelman, TS2 oli ollu jo markkinoilla pari vuotta. Ajattelin pärjääväni KK:lla, koska siinä on lemmikit. Muistan ajatelleeni sillon, et ostan Sims2:sen vasta, ku siihen ilmestyy lemmikit, en ennen sitä :D Ja muistaakseni just sillä kertaa ku olin ostamassa tota KK:ta, kaupassa olikii sit jäätävän kokoset mainokset: THE SIMS 2 LEMMIKKIELÄMÄÄ, SAATAVILLA PIAN. No hienoa, piti siis alkaa keräämään rahaa tähänkin sitten :DD

Pari kuukautta tän ilmestymisen jälkeen eli joulukuussa 2006, oli sitten Coca-Colalla ja EA:lla joku yhteinen kampanja, jossa kerättiin korkkien alta koodeja ja ku lähetti ne koodit ja 20€ niille, sai valita valikoimasta itelleen jonkun EA:n pelin. Muistan jo sillon laskeneeni niitä hintoja ja TS2 oli sillon todella kallis, tyyliin sen perinteisen 40-60€ mitä nää "uusimmat versiot" on aina maksanu (seriously miks TS3 lisäreistä pyydetään EDELLEEN melkein 50e, vaikka jo sitä nuorempiinkii peleihin lätkästään alelaput tyyliin vuoden sisällä julkasusta??? Näin just vasta Prismassa alelaarissa Supernatural-lisärin -30% hintalapulla ja silti sitä hintaa oli edelleen joku 45e eli jopa alennuksen kanssa se maksaa edelleen yli 30e!) ja niitä koodeja ku tarvis 10-20kpl, en nyt muista monta, ni se tuli siitäkin huolimatta halvemmaks ku pelin kauppahinta. Useinhan käy niin et hinta on korkeempi ku ostat jotain pulloja, mut jos mietitään et noi pullot makso esim. no sanotaan nyt et vaikka 1,20€ ja jos keräsit niitä koodeja 10-20kpl ja lisäät siihen 20€ päälle. Siitä tulee molemmissa tapauksissa vähemmän, eli joko 32€ tai 44€. Joten sain sen oikeesti hiton hyvällä diilillä :D Ja olihan se mielenkiintosta puuhaa! Lemmikkielämää oli luultavasti sitten eka lisäri, jonka siihen hommasin.

Sims vie mukanaan yhtä väkisin, ku alienit vie simejä...

TS2:ssa avautu sit jo ihan erilainen maailma ku ykkösessä, ku tuli sukupuut ja kaikki. Ykkösessä pysty ns. lisääntymään, mut niille vaan spawnas vauva, joka oli objekti (kuten TS4:ssa nykyään </3333333333333333),  ja joka pysty kasvamaan lapseks, mut ei koskaan aikuiseks.
Tämä genetiikka, perimä, kasvaminen aka elämä ja kuolema sekä sukupuut oli se, minkä takia innostuin niin paljon kakkosesta. Vaikka en pelannu siinä läheskään yhtä innolla sukuja ku kolmosessa, tässä pelissä tykkäsin enempi luoda simejä ja niille "tarinoita" päässä ja rakentaa. Kolmosessa oon enemmän perehtyny tähän simien kasvatukseen. Ja edelleen tässä pelissä itteä kiehtoo kaikista eniten nimenomaan tämä sukujen kasvatus! Ja se on varmaan suurin syy, miks jaksan pelata tätä peliä vielä tänäkii päivänä näistä kaikista bugeista ja muista kivoista jutuista huolimatta. On aina yhtä mahtavaa nähä, kuin simi kehittyy ja miten sen ulkonäkö valikoituu :D
 Tykkään myös irl tälläsistä "ennen ja jälkeen" -kuvista ja tyyliin "miltä nämä lapsinäyttelijät näyttävät nyt?" -listoista. Samasta syystä pelaan simssiä ja sen takia luin joskus paljonkii LC:itä ja sen takia simsblogeissa perhepostaukset (ja sukupuut!) on omia lemppareita ja joskus saatan päätyy LC-tarinablogeihin ihan vaan kuvia selaamaan, ku on kivaa nähä, miten suku on kehittyny. Kolmosessahan rakastan vapaata naapurustoa koska mikään ei oo hauskempaa ku tutkia simien sukuja ja sitä miten ne on lisääntyny ja kenen kanssa, ja piirrellä itelleen ylös sukupuita. Tykkään myös Zoo Tycoon 2:ssa ihan älyttömästi siitä, et eläimillä on sukupuut! Parhaimpia oon kirjottanu paperille, koska ne häviää sieltä listasta aina kuollessaan. Simssissä ne jää näkyviin myös sillon, mikä on mahtavaa.

Tästä voi varmaan huomata miun historian "sarjakuvapiirtäjänä" :D

Ja nää kaikki kolme kuvaa kuvastaa hyvin sitä, miltä kolmosen pelaaminen tuntuu tai on tuntunu vuosien saatossa.

Tää kiinnostus sukupuihin istuu tosi tiukassa ja on ollu näkyvissä jo ku oon ollu kouluikänen! Leikin sisarusten kanssa paljon dinofiguureilla, ja meillä olikii niitä yli 100 erilaista ja oli kaikkee joka lähtöön ja näitä tuli tietysti myös eri kokosina, joten oli helppo tehä perheitä ku laitto isommat olemaan vanhempia ja pienemmät lapsia :D Kehitettiinkii näille kaikille dinoille omat nimet ja suurimmalle osalle kehitty myös persoonat, mut se olin (muistaakseni) mie joka keksi, et tehään näille sukupuut. Miulla on vieläkii tallessa ne paperit (olin varmaan tyyliin 9-12?), missä on listattuna kaikki dinot lajikohtasissa "kasvujärjestyksissä" (aka kasvuvaiheet) ja kirjotin kaikista myös sukupuut ylös. Näitä sitten sovellettiin ku leikittiin "Isoa leikkiä" aka leikki, jossa piti lopussa olla kaikki nää dinot käytössä, mut johon ei koskaan päästy koska aina piti alottaa kaikki niin kaukaa ja alotettiin tosi monta kertaa leikki alusta eli sehän alko siitä, ku kaikkien sukujen vanhimmat synty :D Ja sitten näitä kasvuvaiheita käytettiin tässä ja oli siistein hetki aina se ku yön aikana käytiin valkkaamassa dinoista (jotka seiso kasvujärjestyksissään sisaruksen sängyn alla :DDD) seuraava, jolla haluaa pelata seuraavan kasvuvaiheen. Eli ei oo mikään ihme, et simssissä vetoaa sukupuut, perimä ja simien kasvatus, ku oon tätä tehny kautta aikain jo vanhoissa leikeissä.

Lisäks sims on itelle sellasta aivot narikkaan -puuhaa (vaikka joskus ne täytyy kaivaa takas esille, ku peli keksii kenkuta...), koska mitään ei tarvii varsinaisesti keksiä ite vaan peli tuo about kaiken eteen melkein ku tarjottimella. Mitä vanhempi tallennus, sitä enemmän vaihtoehtoja ja oikeestaan sitä suuremmalla syyllä tekee mieli pelatakin. Kuten voi huomata noista Rogetien seikkailuista, et mitä pitemmälle niillä pelaa ni sen hauskempaa se on.

Jokainen TS3:sen ostanut ties, mihin ryhty. Tai ei. Ei tiennyt. Ei edes peliä pelatessa. Aina ajateltiin, et bugit loppuu ku tulee päivitys. Ei ne loppunu. Ne lisäänty. Moninkertasesti. Tää kuva kuvastaa sitä, miltä tuntu, ku peliin osti uuden lisärin ja ku sitten latas päivityksen. Sitä toivo parasta ja pelkäs pahinta ja yleensä se oli ne pelot mitkä kävi toteen. Jos nyt sit ens kerralla ne korjais niitä? Ei ne korjannu. Koskaan. Edelleen pelataan peliä, joka on bugisin tyyliin ikinä, mut silti sitä vaan pelataan. Ehkä ne kuitenkii korjattas vielä joskus? (No... Toivossa on hyvä elää, sano lapamato...)

Sims on myös todella huumoripitonen peli ja saan ite ainankii hyvät naurut vähintään kerran tai pari jokaisella pelikerralla :D Huumorissa ykkönen on ehoton ykkönen, mut ei sims2 ja 3:kaan huonoja ole. Jokaisessa on omat hauskat juttunsa, mut ykkönen vie voiton sillä mustalla huumorillaan, jota oisin kaivannu enemmän myös myöhempiin osiin. Itehän tykkään eniten mustasta huumorista (ja surrealistisesta ja oudosta huumorista, vertaa Monty Pythion) ja tuntuu, et viljelen sitä/niitä myös ite aika paljon. Myös tässä blogissa.

Kaikesta huolimatta sims on kuitenkii niin äärettömän addiktoiva peli, et sitä ei vaan pysty olemaan pelaamatta. Bugisuus on ehkä selitettävissä sillä, et tällä kun ei ole oikeesti sellasta kilpailevaa peliä, ni melkein mitä vaan on voitu laskee läpi markkinoille, koska pelaajat palaa kuitenkii aina takasin ku jos haluaa pelata yhtä kattavaa elämäsimulaatiota, on vaan pakko ostaa ja avata se kuuluisa The Sims.

Sims on vähän niinku seuraavassa kuvassa esiintyvä kuilu.

Kerran ku sinne putoaa, ei sieltä vaan oo mahollista päästä pois. Paitsi jos kasvaa ulos siitä :D Mut meistä kaikille sitä ei käy. Ainakaan niille jotka on niinku mie, eli jotka on lapsenmielisiä ja viihtyy tän pelin parissa, koska se on vähän niinku paluu omiin lapsuuden leikkeihin, mut jossa on paljon enemmän valinnanvaraa koska hahmot ei koskaan lopu kesken eikä uusista tarvii ikinä maksaa, tila ei (fyysisesti) lopu kesken ja hahmoilla on vielä asunnot, jotka näyttää taloilta eikä kirjahyllyltä, jossa tyyliin sängyt ja peitot täytyy vaan kuvitella. Simssissä ne on oikeesti olemassa.

Joten itelle sims on varmaan ennen kaikkea sitä, et leikin. Enää ei oikein osaa leluilla leikkiä, ainakaan samalla tavalla, joten sims korvaa sitten sitä + siinä on vaan mielikuvitus rajana. Paitsi tietysti sen täytyy toimia pelin puitteissa, mut ainankii toistaseks se on riittäny itelle oikein hyvin. Ja tästä pelisarjasta TS3 on just se, joka vastaa omia tarpeita eniten ja sitä pelaan sen takia myös eniten. TS1 voi pelata sillon, ku on hyvien naurujen tarpeessa. Ja TS2 on hauskaa ajanvietettä, jos ei jostain syystä inspaa ykkönen eikä kolmonen, koska se on vähän molempien välimuoto mut sit kuitenkii tosi erilainen ku kumpikaan ja siinä on sit hauska pelata sellasia juttuja, mitä kolmoseen ei taas koskaan tullu. Esim. Kauppa auki -lisäri on superkiva (mut myös haastava...), enkä ite omista kolmoseen niitä Storen juttuja (Midnight Hollow), joilla sais vastaavan peliin. Plus oon kuullu, et se ei ollu taaskaan yhtä kiva ku mitä annettiin ymmärtää, mut tekis sitä silti mieli joskus kokeilla sitä. Ku oiskin ylimäärästä rahaa ni ostasin varmaan kaiken Storenkii sisällön...

No, anyway, tää pelisarja on kyl syöny omaisuuden ja vieläkii ne yrittää sillä rahastaa, mut minkäs teet ku lapsen on saatava leikkiä! Ja sillon täytyy hommata niitä leikkikaluja, hinnalla millä hyvänsä. Tai ainankii melkein :D