Osallistuin joskus Erilaiset pariskunnat -kisaan Radolassa

Niimpä tein (ai mitä? No lue otsikko :D), mut kisan aikanahan kuvia ei saanu laittaa muualle eikä kisasta hirveemmin puhua kisatopan ulkopuolella. Ja kisastahan nyt on jo aikaa (ja voitto meni jollein muulle :)), mut en oo toistaseks jaksanu tai muistanu niitä tänne laittaa.

Kisassa oli kolme kierrosta, ja jossa kuhunkii tuli kaks kuvaa + noin 200 sanaa tekstiä. Meikäläisen osuutta voi siis ajatella kolmiosasena lyhyenä tarinana. Laitan nyt siis sen kokonaisuudessaan tähän ja sen lisäks laitan mukaan kuvat, joita alunperin suunnittelin ja vertailin ennen lopullista päätöstä kuvista, jotka postaukseen otin mukaan. Mikäli kisaa Radolassa seuraili, tarina on varmaankiin tuttu, mut oon tarinaa vähän hionu lisää et se sopii ekstrakuvien kanssa paremmin yhteen.

Toisinsanoen jos sitä et vielä sitä ymmärtäny, tää ei oo tällä blogityylillä kirjotettu, vaan ihan kirjakielellä ja tarinamuotoon. Ensimmäinen lavastettu tarina simssillä tehtynä btw, lukuunottamatta Firq Lifen muutamia kohtauksia.
Muutoin miulla on kyllä jotain kirjotustaustaa, mm. rakastin jo ala-asteella ainekirjotuksia ja tykkäsin niistä myös yläasteella. Yläasteen jälkeen oli pientä taukoo, ja siirryin lopulta fanfiction maailmaan. Kirjotin muutaman vuoden ajan suomeks yhestä lempibändeistäni itseasiassa useemman ficin, kaikki multichaptereita, sivumäärä vaihelleen muistaakseni 40-90 välillä. Bändin hiljentymistä seuras itelläkii tauko, jonka jälkeen tartuin näppäimistöön (joskus jopa kynään) jälleen 18-vuotiaana, tällä kertaa danomina tän hetkinen suosikkibändini. Tästä fandomista kaikki tekstit on englanniks. Jos kiinnostaa, heittäkää ihmeessä kommenttia.

Mutta, päästän teijät nyt lukemaan mitä mahoinkaan keksiä aiheesta "erilaiset parikunnat", olkaapa hyvä! :)

********************************************

Vuoren kupeessa, kaukana kaikesta sivistyksestä, kohosi suuri linna. Ulospäin linna näytti hyvinkin autiolta, mutta kaikesta huolimatta sitä oli asuttanu jo vuosisatojen ajan vanhan, venäläisen vampyyrisuvun viimeinen jäsen, Vladimir III. Vladimir oli erakko ja vetäytynyt täysin linnansa uumeniin. Hän ei ollut nähnyt ulkoilmaa eikä ulkoilma häntä satoihin vuosiin. Linnan muurien sisällä viettämänsä ajan Vladimir käytti mieluiten ainoan ystävänsä, kirjoituskoneen ääressä, kirjoitellen tarinoita kaiken näkemänsä ja kokemansa pohjalta. Jälleen eräänä päivänä Vladimir oli istahtanut kirjoituskoneen ääreen ja pohdiskeli, mitä seuraavaan lukuun kirjoittaisi. Mutta eipä hän voinut arvata, että par'aikaa häntä tarkkailtaisiin. 

Kauan sitten oli paha noita kironnut Angelikan viettämään kuolematonta elämää maailmassa peilien takana. Peilimaailmassa aika ei ollut oleellinen käsite. Angelika oli lopettanut laskemisen jo kauan aikaa sitten. Vähitellen oli tytön muistotkin alkaneet sotkeutua peilimaailman pimeyteen, eikä hän enää muistanut entisestä elämästään lähestulkoon mitään. Noin 50 vuotta sitten Angelika oli vihdoin löytänyt ensimmäisen ikkunan kotimaailmaansa, ikkunan Vladimirin linnaan. Siitä lähtien hän oli viettänyt aikansa ikkunansa edessä, toivoen, että jonain päivänä myös Vladimir voisi nähdä hänet.

***

Vladimirin päivät olivat pitkälti kopioita toisistaan. Suurin osa päivästä kului aina kirjoituskoneen ääressä. Eräänä päivänä ilmassa oli kuitenkin jotain erilaista. Vladimir tunsi sen heti herättyään, hänellä vain ei ollut hajuakaan, mitä se voisi olla. Noustessaan ylös tuolilta mennäkseen kirjahyllylle, hän äkisti pysähtyi. Hänen niskakarvansa nousivat pystyyn. Hänelle tuli omituinen tunne. Tunne, kuin joku katselisi häntä. 

Eikä hänen epäilyksensä ollut täysin perätön. Jälleen Angelika katseli Vladimiria ikkunansa takaa surullisena. 

Vladimir kääntyi kohti peiliä ja oli kaatua säikähdyksestä. Peilissä ei näkynytkään vain hän itse, vaan myös kuvaamattoman kaunis olento. Nainen, jota kauniimpaa hän ei ollut koskaan eläissään nähnyt. Hänen oli hieraistava silmiään ja katsottava taakseen. Ei, hän kyllä oli huoneessa aivan yksin. Myöskään Angelika ei ollut uskoa silmiään. Huomasiko tuo hänen tarkkailemansa mies vihdoin ja viimein hänet? Voisiko se olla mahdollista? Olisiko hänen toiveensa voinut toteutua? Angelikan hengitys salpautui, kun Vladimir otti askeleen lähemmäs peiliä, lähemmäs Angelikaa, ja katsoi tätä suoraan silmiin.

 
Tuijoteltuaan Angelikan kanssa toisiaan pitkän tovin, Angelika oli nostanut kätensä lasia vasten. Vaistomaisesti Vladimir oli nostanut omansakin peililasia vasten. Lasi oli tuntunut väreilevän käden alla, ja yllätyksekseen Vladimir oli pian huomannut kätensä menneen peilin läpi toiseen ulottuvuuteen, peilimaailmaan, ja tyttö oli saattanut tarttua hänen käteensä ja Vladimir vetää tuon maailman kauneimman olennon luokseen oikeaan maailmaan.

Angelika sai vihdoin suudella unelmiensa miehen huulia. Kylmiä, elottomia huulia.
Vladimir oli elänyt erakkona jo monta sataa vuotta, mutta ei hän voinut heittää tyttöraukkaa ulos kylmään maailmaan, josta hän hädin tuskin itsekään tiesi enää mitään. Angelika oli tullut linnaan jäädäkseen.

***

Elo linnassa oli rauhallista ja eristäytynyttä, kirjojen sivujen kääntymisen ja kirjoituskoneen äänien täyttämää. Tähän maailmaan ei kuulunut kuin he kaksi. Mutta tuossa maailmassa oli yksi asia, joka sai Angelikan surulliseksi. Asia, joka oli kuin kuiluna heidän välillään. Asia, jonka vuoksi he olivat silti kuin yö ja päivä. Se oli Vladimirin vampyyrius. Angelikaa usein puistatti kuinka kylmältä ja elottomalta Vladimirin iho tuntui hänen ihoaan vasten. Kuinka täynnä tunnetta tämän silmät olivatkaan, mutta huulet olivat kuin jäätä.  

Pitkään harkittuaan Angelika oli tehnyt päätöksensä: hän halusi antautua täysin miehelleen, mutta se ei olisi mahdollista ihmisenä. Hän halusi tulla vampyyriksi. Varmistettuaan kymmeniä kertoja Angelikalta olisiko tämä tosissaan, Vladimir vihdoin upotti terävät hampaansa Angelikan kaulaan.

THE END

********************************************

En tiedä oliko tuo loppu nyt yhtään ihmeellisempi saatika erilainen. En tykkää rakkaustarinoista mut noi oli silti saatava yhteen koska kisa :D Mutta, heittäkää ihmeessä kommentilla, ihan mitä mieleen vaan tuleekaan! Mielellään kuulisin mitä piditte vai pidittekö ollenkaan. Ja et kannattaako miun joskus yrittää tehä jotain muutakii minitarinaa, jos joskus vaikka innostusin, ja lukisko sellasia kukaan :D Tai siis kiinnostasko ylipäätään tän blogin "sivubisneksenä" sellanen vakavamielisempi tarinabloggaus (joskus kerran elämässä), vähän niinku Depistakolla :D

Jees, teen joskus (voi olla et jos jaksan ni vaikka kohta) myös tästä Behind the scenes -postauksen. Vielä ku tälle nimen keksis.